IBS ja C-vitamiini

Ärtyvän suolen oireyhtymästä tai laajasti ruoka-aineallergioista kärsivillä vitamiinien saanti voi rajoittua ruokavalion kavetessa. Esimerkiksi c-vitamiinin saanti on itselläni vähentynyt ruoka-ainerajoitusten mukana: arkiruokavaliooni ei kuulu paprika, sipulit, valko- ja punakaali, lanttu, ulkomainen omena, tomaatti, mansikka tai sitrushedelmät.

C-vitamiinin lähteinä ibs:stä ja hedelmäallergioista ja -yliherkkyyksistä kärsiville toimivat vihreät kasvikset ja yrtit (erityisesti lehtikaali, vihanneskrassi, pinaatti, nokkonen ja persilja) sekä marjoista erityisesti tyrni, hilla ja ruusunmarja. Ruusunmarjassa on moninkertaisesti c-vitamiinia esim. appelsiiniin nähden (ks. Fineli). Myös uusi peruna, kesäkurpitsa ja palsternakka ovat ihan hyviä c-vitamiinin lähteitä.

Kaalikasvit sisältävät c-vitamiinin lisäksi rikkipitoisia suoja-aineita, jotka vahvistavat mm. maksan kykyä poistaa myrkkyjä ja mahdollisesti suojaavat syöpäsairauksilta (ks. esim. Lehtonen 2009: Syö itsesi terveeksi. 100 puutarhakasvia ruokana ja rohtona). Jos valko- ja punakaali tai parsakaali eivät sovi vatsalle, kannattaa kokeilla kaalikasveihin kuuluvia retiisiä ja retikkaa.

Vihanneskrassi. 

Kuva: Wikimedia commons,

 

Rainer Zenz.

Nokkonen

Kuva: Wikimedia commons.

Nokkonen, urtica dioica, on yksi Pohjois-Euroopan merkittävimmistä luonnonkasveista, jolla on erittäin korkea ravintoarvo. Se sisältää runsaasti C-vitamiinia - kolminkertaisesti appelsiinin verrattuna - sekä kivennäisaineita kuten rautaa, kalsiumia, kaliumia, fosforia, piitä, sinkkiä, magnesiumia ja lisäksi myös suhteellisen paljon valkuaisaineita. Lisäksi nokkonen sisältää A-, B- ja K-vitamiineja sekä kuituja. Nokkosessa ei ole pinaatin tavoin kalsiumia sitovaa oksaalihappoa, ja se onkin hyvä kalsiumin lähde.

Rohdoskäyttö. Nokkosta käytetään yleisesti vastustuskykyä lisäämään ja parantamaan aineenvaihduntaa. Alentaa verensokeria, tasaa verenpainetta ja edistää suoliston toimintaa. Käytetty myös nivelreuman ja ihottumien hoitoon.

Runsaan c-vitamiinipitoisuuden vuoksi sitä on käytetty anemian hoidossa. Aineenvaihduntaa vilkastuttavana sitä on käytetty virtsatietulehdusten ja -ongelmien (miehillä eturauhasvaivojen) tukihoitona teen muodossa. Nokkonen poistaa elimistöstä virtsahappoja. Nokkostee voi myös helpottaa jalkojen turvotusta.

Nokkosen siemeniä on käytetty potenssirohtona.

Kauneudenhoito. Nokkosuutetta tai -vettä on käytetty huuhteena hiuksille ja päänahalle. Se lisää kiiltoa ja voi vähentää hiustenlähtöä.

Kansanperinne ja -lääkintä. Nokkosella piiskaamista käytetty ihottumien, tulehdusten ja halvausten hoitona. Kuivatulla nokkoskimpulla on myös vihdottu saunassa ja hoidettu siten niveltulehdusta. Polttava nokkonen helpottaa kipua ja lämmittää piiskattua tai vihdottua kohtaa. Lisäksi käytetty kansanlääkinnässä haavaisen paksusuolentulehduksen, allergian ja vaihdevuosivaivojen hoidossa.

Muu käyttö. Nokkosvettä käytetään lannoitteena ja torjunta-aineena luonnonmukaisessa viljelyssä.

Keruu ja käsittely. Ruoaksi tarkoitettu nokkonen kerätään ennen kukintaa, aurinkoisen jakson jälkeen, sillä nitraattipitoisuus on silloin alhaisin. Voidaan kerätä heti kun versot ovat 10-15 cm pitkiä. Rohdoskäyttöön tuleva nokkonen kerätään mieluiten kukkivana. Älä kerää runsastyppisiltä (saasteisilta) paikoilta, kuten tienvarsien läheisyydestä.

Tuore nokkonen ryöpätään ennen käyttöä tai pakastusta. Kuivattuna käytetään esim. jauheen muodossa leivonnassa, ruoanlaitossa ja smoothieissa pinaatin tapaan.

Reseptejä

Nokkostee virtsatievaivoihin:
2 tl kuivattua murskattua nokkosta, päälle kaadetaan 2,5 dl kiehuvaa vettä. Haudutetaan kannen alla 5-10 minuuttia. Siiviöidään. Teetä nautitaan kolme kertaa päivässä: aamulla, keskipäivällä ja illalla. (ohje Holmberg, Eklöf & Pedersenin mukaan)

Marttojen nokkosletut



Lähteet

• Virpi Raipala-Cormierin lempiyrtit ja -kasvit

•  Yrttitarha

• Holmberg, Eklöf & Pedersen 2009: Mauste- ja terveyskasvit luonnossa.

• Bruun & Christensen 1997/2005: Anis ja iisoppi. Vanhoja lääkekasveja.

•  Lehtonen 2007: Syö Itsesi terveeksi. 100 puutarhakasvia ruokana ja rohtona.

Peruna-porkkanarieskat

Peruna-porkkanarieskat
(4 isoa)

Perinteisiin perunarieskoihin saa vaihtelua, kun valmistaa ne pelkän perunan sijaan peruna-porkkanasoseesta tai -muusista. Korvaamalla osan vehnäjauhoista speltillä rieskoihin saa myös lisää makua ja kuituja. Soijajogurttia ohjeessa on siksi, että jogurtin rippeitä sattui olemaan kaapissa - ja tuntui sopivan sekaan oikein hyvin.

• 3 dl peruna-porkkanasosetta

• 1 kananmuna

• 1 tl suolaa

• 2 rkl maustamatonta soijajogurttia

• 1 dl spelttijauhoja (puolikarkeita)

• 2-2,5 dl vehnäjauhoja

Sekoita viileään soseeseen suola, soijajogurtti ja kananmuna. Lisää sitten jauhot, mutta vältä sekoittamasta liikaa ettei tule sitkoa. Nosta taikinasta neljä samankokoista kasaa leivinpaperilla vuoratulle isolle uunipellille. Ripsauta kunkin päälle n. 1 rkl vehnäjauhoja ja taputtele jauhon avulla kasat litteiksi rieskoiksi. Pistele haarukalla ja laita 250-asteiseen uuniin keskitasolle. Paista kunnes saavat kauniinruskeaa pintaa (15-20 min). Nautitaan lämpiminä voin kera.